Mulla on ollut ihan hurja lentopelko viimeiset neljä vuotta. Se on jokseenkin rajoittanut mun elämää ja tekemistä, mutta toisaalta opiskeluaikana mulla ei olis oikeastaan ollut varaakaan matkustella, joten no worries. Haluan kuitenkin jakaa kokemukseni julkisesti, sillä toivon että joku toinen voi saada siitä voimaa voittaa oman pelkonsa.
Pikkuisen faktaa lentopelosta: Lentopelko on opittu fobia (http://www.lentopelko.fi/), kukaan ei siis "sairasta" lentopelkoa. Tosiasiassa on ainoastaan yksi liikkumisen muoto joka on turvallisempaa kuin lentäminen ja se on hissillä siirtyminen kerroksesta toiseen (tai liikkumattomassa hississä seisominen).
Mun lentopelko tuli kaupanpäällisenä pahasta stressireaktiosta, jonka sain elokuussa 2011. Oikeastaan tuo kyseinen syksy on ollut yksi suurimmista käänteentekevistä aikakausista mun koko elämässäni. Tulen luultavasti käsittelemään tuota ajanjaksoa vielä moneen kertaan blogissani, mutta nyt koetan pysyä aiheessa. Siis siinä lentopelossa.
Miten lentopelko vaikutti minuun ja millaisia ajatuksia päässäni pyöri:
- Lentämisen välttely: En vain yksinkertaisesti matkustanut mihinkään mihin olisi pitänyt lentää. Eli en voinut kokea uusia kulttuureja, tutustua uusiin paikkoihin tai nauttia maisemanvaihdosta (paitsi tietty kotimaa, Tallinna ja Pietari, joissa kaikissa kyllä matkustin myös tuon neljän vuoden aikana).
- Pelkkä ajatus ahdisti mielettömästi, paniikkikohtaus jo melkein pelkästä ajattelusta
- Kontrollin menettämisen pelko: Pelko siitä, että jos jotain tapahtuu kun olen ilmassa, en voi tehdä asialle mitään. Pelko myös siitä, että pärjäänkö kohdemaassa (HULLUA! Olen hei matkustanut aikaisemmin Kiinaa myöden ja jokusen kerran ihan yksinkin)
- Olen korkealla. Todella korkealla. Hyi helvetti.
- Lentäminen ei ole luonnollista. Linnut lentää, ihmiset ei ja siihen on syynsä!
- Entä jos minulle tulee paniikkikohtaus lentokoneessa? Noloo! Mitä jengi kelaa kun alan sekoileen?
...ja monta muuta. Ylipäätään ajatus tuntui ylitsepääsemättömältä ja mahdottomalta. Miksi sitten päätin muuttaa omaa kurssiani? En halunnut olla pelon vanki. En suostunut siihen. Olen aina rakastanut matkustamista ja olen reissannut vanhempieni mukana ihan vaippaikäisestä asti. Nyt kun olen vakituisessa työssä eikä minulla ole lapsia niin olisin vapaa liikkumaan: pakko siis vain jotenkin saada yliote pelosta.
Kaikkein tärkeintä koko prosessissa oli, että päätös lähti minusta itsestäni ja omasta halustani. On tärkeätä toimia siinä tahdissa, kun itselle tuntuu sopivalta, mutta muistaa toisaalta se, että mitä enemmän asiaa lykkää, sitä vaikeammaksi se tulee. Itselleni muiden ihmisten painostus vain pahensi tilaani ja vahvisti ajatusta siitä, että en kertakaikkiaan pysty siihen.
Olen ottanut jo muutaman askeleen voittaakseni lentopelkoni:
1. Päätin, että haluan päästä pelkoni yli
2. Mietin mahdollisuuksia joita minulla oli. Vaihtoehtoja tuntui olevan monia: terapia, lentopelkokurssi (mm. Finnair järjestää, on vain pirun kallis), hypnoosi, lentosimulaattori, rauhoittavat, alkoholi ja ihan vaan yksinkertaisesti lentäminen. Valitsin ensimmäisen ja viimeisen.
3. Työstin asiaa pääni sisällä ja keskustelin ihmisten kanssa pelostani. Erityisesti ihmisten kanssa jotka ovat matkustelleet paljon ja jotka eivät tulisi tuomitsemaan tai painostamaan minua (Kiitos Niina, Tiina, Ella, Laura ja moni muu). Katsoin myös ihmisten kuvaamia videoita lennoilta. Yllättävän rauhoittavaa.
4. Mietin kenen kanssa tuntisin oloni turvallisimmaksi lennon aikana: Äiti <3
5. Soitin äidille ja kerroin aikeistani. Silloin pyörät lähti pyörimään: äiti tarttui asiaan oitis ja varasi lennot ennen kuin ehdin edes epäröidä aikeitani.
6. Matka siis varattiin ja sovittiin, että saan perua lähdön vaikka vielä terminaalissa, jos siltä tuntuu
7. Kerroin lääkärille pelostani ja sain rauhottavia siltä varalta, että tarvitsen niitä (en tarvinnut, otin vain betasalpaajia, jotka rauhoittaa sydämen sykettä eli ei siis vaikuta keskushermostoon)
8. Astuin lentokoneeseen, lensin ja selvisin (Kuva vasemmalla ennen nousua).
Kuva heti laskeutumisen jälkeen:
Itkin koko lentomatkan, mutta itkin onnesta. Fiilis oli ihan mieletön: vapautunut, onnellinen. Lentopelkoni ei silti ole poissa. Noiden kahden lennon jälkeen se hetkellisesti jopa tuntui siltä, mutta sitä se ei ole. Nykyään kuitenkin tunnen pystyväni matkustamaan lentokoneella, pystyn siis hallitsemaan pelkoani. Kokemus omasta pärjäävyydestä mahdollistaa sen, että olen lähdössä lauantaina ensimmäistä kertaa avopuolisoni Lassin kanssa yhdessä reissuun.
Tästä ongelmasta on vaikea puhua julkisesti, sillä hyvin moni ihminen ei ymmärrä miltä lentopelkoon liittyvä pakokauhu tuntuu. Se tuntuu todella pahalta ja samalla se hävettää ihan julmetusti. Etenkin kun jokainen lentämistä pelkäävä ihminen ymmärtää varmasti että pelot eivät ole realistisia (ja auto-onnettomuuksissa kuolee enemmän ihmisiä ja lässyn lässyn.... joo tiedetään!) vaan omassa päässä syntyneitä ajatuksia, joihin on tarrauduttu liikaa.
Toivottavasti tämän postauksen alle syntyy paljon keskustelua. Sain ainakin itse hurjasti voimia siitä, kun tunsin saavani vertaistukea ja luin muiden samankaltaisista kokemuksista. Tässä konkreettinen vertaus joka helpotti minua: Istun usein bussiin, jonka kuljettajalla on huomattavasti lyhyempi koulutus kuin lentäjillä. Bussinkuljettajalla ei myöskään ole toista "varakuljettajaa" vierellään valmiina tarttumaan rattiin, jos jokin menee pieleen. Jos en pelkää tässä kyydissä, niin miksi pelkäisin lentäessä? Stay strong sisters (and brothers)!
Lopuksi kerään vielä yhteen konkreettiset vinkkini:
-Lue aiheesta, lue paljon. Vertaistuki ja tieto aiheesta auttaa. Sain itse apua mm. tästä kirjoituksesta ja kommenteista:
http://karkkipaiva.indiedays.com/2015/02/19/lentopelosta/comment-page-1/
-Puhu aiheesta. Puhu sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät pelkää lentämistä ja sitten kun tunnet olevasi tarpeeksi vahva (ettet saa vaikutteita ja lisää vettä myllyyn) puhu muiden lentopelkoisten kanssa
-Terapia auttoi minua
-Ymmärrä että lentopelossa ei ole mitään noloa, hyväksy tunteesi ja pelkosi
-Jos pelkäät nolaavasi itsesi niin ajattele seuraavaa: "mitä sitten jos alan sekoilemaan lentokoneessa, ketä se haittaa? Kuka siihen kuolee?"
-Selvennä itsellesi miksi haluat lentää ja jos et lennä, mistä jäät paitsi
-Katso videoita lentokoneesta
-Ota oma aikasi, mutta muista että mitä nopeammin pääset asian ytimeen, sitä helpompaa se on: kuin laastarin repäisy
-Varaa ensin matka johonkin lähelle. Esim. Ruotsiin. Kukaan ei ole ikinä kuollut lentomatkalla HKI-STO ja tunnin seisoo vaikka päällään.
-Tee päätös, varaa matka. Jos äitini ei olisi varannut matkaa, en olisi luultavasti vieläkään lähtenyt.